Pikkulintu kertoi televisiosta tulleen
keskustelua sosiaalisesta mediasta(#A2ilta). En omista televisiota ja katsonkin yleensä keskustelua herättäneet ohjelmat
YLE Areenasta. Keskustelussa oli mukana kirjava joukko vaihtelevin määrin sosiaaliseen mediaan tutustuneita ja sen omaksuneita. Viimeksi valtapuolueiden miehittämiä vaalipaneeleita seuranneena huomasinkin, että asiassa pysyttiin huomattavasti paremmin. Kuitenkin ehkä liian laaja keskustelijoiden kirjo johti siihen, ettei aiheita päästy ihan kunnolla käsittelemään.
Mitä tulee nopeatempoisen informaatiovirran osaan ihmisten tyhmistymiselle, pidän argumenttia hieman samana, kuin mitä ollaan sanottu televisiosta. Väittämä, että sosiaalinen media taikka internet tyhmistäisi meitä on kuitenkin yksinkertaisuudessaan virheellinen.
Tiedostan, että osa ihmisistä kuuluu siihen ryhmään, jolle ei ole kehittynyt tarpeeksi kykyä todelliseen kriittiseen ajattelemiseen. Tämä joukko ei ole myöskään saanut tarpeellista mediakasvatusta. He kuluttavat materiaalia, jonka pääpainona ei ole sisällön merkitys vaan pelkästään sen viihdearvo. Heille trendi on itse arvo.
Mitä arkipäiväisemmäksi asiaksi uudet sosiaalisen vuorovaikuttamisen välineet ja internet käyvät, sitä kriittisemmin niihin myös suhtaudutaan ja niiden ilmiöistä muodostetaan myös omia asiantuntijamielipiteitä. Nykytilanne on sellainen, että päästäkseen ryhmään, joka osaa taitavasti käyttää tämän päivän digitaalisia työkaluja tulee itse olla motivoitunut oppimaan niiden käyttöä ja tulee olla kykyä tietää, mikä on oleellista. Ilman kykyä hallita internetissä tarjottavien palveluiden käyttöä on vaarana, että tietämättömyyttään ja harkitsemattomuuttaan yksittäinen ihminen kokee omien tekojensa haittavaikutuksia kuten ajan menetys tai pahemmassa tapauksessa oman julkisen kuvan arvon lasku.
Kriittinen median kuluttaja on nirso sen suhteen, mitä kuluttaa. Esimerkiksi tietoisesti vältää aineistoa, joka on selvästi esitetty houkuttelevaan sävyyn käyttäen vetoavia avainsanoja, jotka useimmiten liittyvät johonkin tunteita herättäviin asioihin. Taitavasti sosiaalisia medioita käyttäessään kriittinen kuluttaja osaa seurata oleellisen tiedon polkuja ja hakea tietoa, jota hän reaalimaailmassa tarvitsee. Kriittinen kuluttaja näkee markkinoitsijoiden temppujen läpi ja kiertää ne. Jos tieto ei ole tarpeeksi suoraan tarjottu, nettinatiivi ymmärtää kyseessä olevan jotakin hämärää ja osaa hakea tarvitsemansa muualta.
Mitä tulee tietotekniikan opetukseen ja mediankasvatukseen kouluissa, mikä li se on oppisuunnitelman mukaista se on eittämättä aina vuosia perässä. Toivoisinkin, että vastuuta oppituntien sisällöistä koskien näitä nopeasti kehittyviä kenttiä annettaisiin enemmän tuntiopettajille. Liian usein on kuullut selityksen opetuksen puutteisiin siitä, että "tämä on ja tätä ei ole oppisuunnitelmassa, näistä on isommat tahot päättänyt".
Nykyiset raskaat hierarkiat, kuten valtion kokoiset koneistot kärsivät niihin sisään rakennetusta inertiasta. Niiden hitaus aiheuttaa sen, että päätökset, jotka tulevat voimaan nyt ovat nykyiseen maailmanmenoon sovellettuina vanhentuneita. Opettajilla voisi vaikka olla, jokin foorumi missä keskitetysti voisivat pysyä perillä ajankohtaisista asioista ja päivittää tietonsa.
